Normaali Päivä Nro 1

Tänään on normaali päivä. Mietin aamulla, että miks tuntuu niin kummalta ja tajusin, että tämä on eka päivä, mikä  ei ole mitenkään erityinen. Tai ehkä tänään on erityisen normaali päivä, koska jokanen päivä on erityinen. Oikeastaan tänään voi olla jopa erityisen erityinen päivä, jos Normaali Päivä tarkottaa sitä, että elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan täällä.
  ..no niin vois kertoa jotain mitä täällä on tapahtunu viime aikoina, ko meni tuo alotus vähän tuommoseksi lause lauseen jälkeen toisensa kumoavaksi.

Viime viikon lauantaina meillä oli rahankeruu-konsertti staffilaisten maksuja varten. Kaikki jotka halus sai mennä esittämään mitä tahansa ja se oli oikein hauska! Ohjelmassa oli mm. Maori-, Tonga-, Samoa- ja Brasilia- tansseja ja muutama kitara/laulu-esitys. Minun lemppari oli yhen meän oppilaan, Jennyn 13 ja 14 -vuotiaat veljet, jotka soitti ja räppäs ja laulo omia kappaleitaan, jotka oli kaiken lisäks tosi hyviä! Yritin laittaa tänne videota, mutta en saanu ladattua, harmi.

Eilen tuli tasan kuukausi täyteen täällä oloa ja se tuntuu ihan uskomattomalta! Toisaalta tuntuu, ko ois ollu täällä jo vaikka kuinka kauan, koska kaikki ihmiset on tullu jo niin läheisiksi ja niin paljon on tapahtunu, mutta toisaalta taas tuntuu, että DTS:n pitäis olla vielä ihan alussa ja että ei tosiaankaan olla voitu olla täällä jo kolmas osaa lecture-vaiheesta! Tuntuu ihan hirveältä, että pitäis muka jo kahen kuukauen päästä lähteä täältä! Mutta onneks minun ei tarvikkaan sitä hirveästi ajatella, vaan saan elää täysillä tätä hetkeä.

Lauantaina eli toissapäivänä oli vuorossa toinen adventure-päivä. Ajettiin ylös Coromandeliin ja käytiin kahella eri biitsillä. Ekaks "vaellettiin" eli käveltiin semmonen lyhyehkö polku alas Cathedral Coveen, mikä on siis Narnia-elokuvasta tuttu ranta. Cathedral Covessa kuvattiin kohtaus Prinssi Kasipian -elokuvaan.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy kaukaa se Narnia-ranta. Se on tuolla vasemmalla, just tuon kiven näkösen laivan kohalla.                                                                                                                                          

Cathedral Coven jälkeen ajettiin vähän matkan päähän Hot Water Beachille. Siellä pysty kaivaa hiekkaan kuopan ja koska siinä kohalla oli kuuma lähe tai vastaava, se kuoppa täytty kuumalla veellä! Se oli niin siistiä ja eri kohissa oli erin lämpöstä vettä. Esim. tuossa meän kuopassa oli just sopivan lämpöstä, ettei liian kuumaa, mutta puolen metrin päässä poikien kuopassa oli höyryävän kuumaa vettä ja mie en pystyny ees seisomaan siinä kahta sekuntia pitempään.

Kuvan otti Benji

Kuvan otti Mark

Tarpeeks lämpimässä veessä lilluttuamme käytiin vuokraamassa surffilauat ja kokeiltiin surffaamista. Voin kertoa. Parasta ikinä! Se oli tosin aika vaikeaa ja onnistuin nousta seisomaan lauan päällä vain neljä kertaa. Tosin minun lisäksi siinä onnistu vain Siwoo ja Joe, joten suoriuduin kai ihan kohtuullisesti. Surffauskärpänen puras kyllä aika pahasti ja harkitten vakavasti esim. Hawaijille muuttamista, että voisin opetella kunnolla surffaamaan! ...vitsi vitsi. Okei, Putous voi olla jo vanha juttu sielläpäin. Haittaakse? 

Onneks jäi surffauksessaki hait taakse. ehe.

No niin, ehkä vois lopettaa tältä erää on meinaan jo niin tasokkaita vitsejä. 

Normaali Päivä Nro 1 jatkuu sillälailla, että käyn tiskaamassa kuppini ja painun pehkuihin! Öitä!

Oma Koti Kullan Kallis

Käytiin alkuviikosta Taurangassa, mikä on varmaan maailman kaunein paikka!

Taurangassa on kans DTS-base ja oltiin siellä kaks yötä ja se oli niin erilainen paikka tähän meän baseen verrattuna! Se rakennus oli jotain kaks vuotta vanha, eli meän näkökulmasta luksushotelli, missä ei aluks uskallettu suunnilleen astua lattialle, ettei oltais rikottu tai liattu mitään. Meän talo ei nimittäin ole mistään hienoimmasta päästä, mutta sitäki rakkaampi!

Siellä oli siis hieno talo, mutta se mikä sai minut kävelemään suu auki hämmästyksestä koko sen kolme päivää, oli se uskomattoman upea luonto mikä siellä on! Se talo oli semmosen laakson reunalla ja sieltä oli ihan uskomattomat näkymät!

Ja alhaalla laakson pohjalla oli upea vesiputous ja muitaki ihania paikkoja, mihin pysty mennä ja vain hiljentyä ja ihmetellä! Ja jokapuolella sitä taloa oli kukkuloita ja lampaita ja lehmiä ja hevosia.  Toisena aamuna vielä pimeän aikaan menin kävelylle ja nousin tietä pitkin vähän matkaa takaspäin ja yhtäkkiä kukkuloitten takaa näky tosi upeasti Taurangan kaupungin valot.

Vesiputouksen päältä

Tiistai-iltana mentiin laakson pohjalle ja vietettiin nuotioilta. Sinä iltana oli ihan älyttömän kirkas tähtitaivas, olen ehkä kerran aiemmin nähny niin paljon tähtiä! Maattiin hetken aikaa nurmikolla ja tietenki paistettiin vaahtokarkkeja. Ko suurin osa oli menny jo takas ylös nukkumaan, keksittiin mennä kattomaan kiiltomatoja! Mutta siellä oli niin pimeää, että mulla ei ole hajuakaan missä me käytiin niitä kattomassa. Mentiin ehkä vesiputoukselle päin, mutta olen todennäkösesti väärässä, koska mulla on surkea suuntavaisto. Varsinki pilkkopimeässä. Anyways, yhtäkkiä meän ympärillä alko näkymään valopisteitä ja ko käveltiin vähän matkaa eteenpäin tultiin johonki paikkaan, missä kummallaki puolella meitä oli joku seinämä tai joku sen tapanen ja ne oli ihan TÄYNNÄ kiiltomatoja! Se oli niin kaunista! Yläpuolella näkymustat puut vasten kirkasta tähtitaivasta ja sivuilla näky tuhansia valopisteitä.
  Jotenki onnistuttiin löytämään tie takas ylös pimeässä ja tehtiin miloa (joo joku ihme kaakaon korvike, mitä kaikki juo täällä. ei ole ees hyvää) ja istuttiin pihalla pimeässä ja ihailtiin taivasta.
  Oli niin mielenkiintosta olla siellä, koska niitten DTS oli ihan erilainen ko meän! Siellä oli puolet enemmän porukkaa ja kaikki oli länsimaalaisia! Eli lähinnä Uus Seelanti, Australia, Jenkit -akselilta. Meillä taas on kaikki eri paikoista ja paljon tongalaisia ja samoalaisia ja maorilaisia ja vain kolme Uuesta Seelannista ja niistäki kaks on maoreja. Taurangan DTSki sano,että ne oli ihmetelly sitä, miten meillä on niin monikulttuurinen porukka.
  Mutta ne oli kaikki tosi mukavia ja ei ollu yhtään vierasolo, vaan ne oli tosi vieraanvarasia ja innoissaan meistä!

  Tiistaina mentiin merenrannalle uimaan ja kävelemään ja rentoutumaan. Mie en kyllä rentoutunu vaan juoksin paikasta toiseen, ko nelivuotias. Mutta se oli niin hauskaa ja ihan valtavan kokoset aallot! Ja en tietenkään aluks tajunnu, mitä tapahtuu ko aalto tulee päin, vaan juoksin vain täyttä sinne veteen ja yhtäkkiä minun eessä oli semmonen hirveän korkea aaltoseinä ja menin ihan lukkoon ja vain tuijotin sitä suu auki ja pam! Yhtäkkiä joka paikka oli täynnä pahanmakusta merivettä ja menin aallon mukana miten sattuu. huh. Sitte Siwoo ystävällisesti kerto mulle, että minun ois pitäny uia sen aallon mukana. Ko tajusin miten se toimii, se oli ihan sairaan hauskaa! Ja sielläki oli yllätysyllätys tosi kaunista!

Joen ottama kuva

  Tulomatkalla pysähyttiin vanhalla kultakaivoksella ja siellä meni kävelyreitti, joka kiersi joen ja meni sinne kaivokseen sisälle ja siellä käveltiin raiteita pitkin.

  Mutta voi että oli ihanaa palata kotia! Oikein kisattiin siitä, mikä auto on ekana kotona!

  Tänään syötiin hyvä pannariaamiainen, jonka staffi oli meille tehny, ko yhellä meistä oli synttärit. Sen jälkeen tiskattiin ja siivottiin keittiö, mutta se on aina niin hauskaa, ko pistetään musiikin volyymit kaakkoon ja tanssitaan ja laulettiin ihan kybällä samalla ko tiskataan! Tänään oli soittolistalla muun muassa ABBAa ja Bäkkäreitä!

Life

Paljon on viikon aikana kerenny tapahtua. En voi millään tajuta, että olen ollu täällä vasta niin vähän aikaa.
Eilen lähti ekan viikon puhuja Derek takas kotiinsa hawaijille ja se oli yllättävän surullista. Kaikkien mielestä se oli vain niin hyvä puhuja ja sillä oli niin mahtavia ja erikoisia juttuja, että kai tuota nyt ois ainaki toisen viikon kuunnellu! Hän on matkustanu suunnilleen kaikissa maailman maissa ja Suomessaki kävi 2003 Loren Cunninghamin kans, joka on siis koko YWAMin perustaja. He on kai jotain perhetuttuja. Loren on kuulemma tosi kiinnostunu kaikista kulttuureista ja maista ja ois todennäkösesti tienny jonku mielenkiintosen yksityiskohan Muoniostaki, koska se on niin syrjässä oleva paikka, sanoi Derek.

Alotan epäloogisen järkevästi nyt viime päivistä, enkä suinkaan viikon alkupään päivistä. Eilen käytiin kaupugilla syömässä ja illalla katottiin Starwars ja katoin sen ekaa kertaa! (Ei kyllä hajuakaan, että mikä niistä se oli. Ootin koko ajan "Luke I'm your father" kohtaa, mutta ei sitä tullu.)

Nyt on jalkapohjat vähän arat, koska käytiin kävelemässä One Tree Hillillä, mistä tuo ylempi kuvaki on, ja kävelin tietysti lähes koko ajan avojaloin. Tehtiin siis kivistä tuo muodostelma, mikä tuossa kuvassa on. Tuolla kuopassa oli ihan sikamaisen kuuma, ko ei tullu tuulta ja aurinko vain porotti. Porottamisesta puheen ollen, melkein kaikille näistä porot on jotain todella erikoisia ja taianomasia eläimiä ja mulle kuittaillaan koko ajan siitä, että syön poroa! Erikoista.
Näin myös ekaa kertaa Rugbya livenä, ko nämä meän miehet pelas sitä siellä puistossa. Se oli aika brutaalin näköstä.

Yks päivä käytiin tuossa kadun toisella puolella kahvilla. Siellä on siis King's Kids, missä on tällä hetkellä lähinnä Brasilialaisia opettelemassa englantia. En tiiä tarkalleen, mikä se paikka on.
Siellä opeteltiin tekemään Haka, mikä on Maorien sotatanssi tai vastaava. Meille tehtiin se, ko oli tervetuliaisjuhla ja se on JÄÄTÄVÄ! Ne vetää semmosen hurjistuneen ilmeen kasvoille ja laulaa ja huutaa sen ja se on super vaikuttava, mutta samalla siinä ei oikein tiä miten päin olis, koska tulee tosi lumoutunu olo ja vain tuijottaa, mutta ei kuitenkaan sais tuijottaa silmiin, niitä jotka tanssii ja laulaa!

Muistaakseni keskiviikkona käytiin meren rannalla kastamassa meistä kaks tyyppiä ja syötiin Fish and Chipseja. Ne oli ihan hyviä, mutta on tosi huvittavaa, miten Uus Seelantilaiset luulee, että niillä on paljon kansallisruokia ja vastaavia, mutta oikeasti kaikki on Englannista tai jostain muualta! Mullekki ne vain vouhotti niitä kaloja ja pottuja ja meinasin sanoa, että ne on oikeastaan kyllä Englannista, mutta sanoinki sitte vain, että nevermind, etten ois loukannu niitä. He.

Aamulla köytiin toista kertaa Life-kirkossa. Tänään se oli niin täynnä porukkaa, että vaikka tiivistettiin, niin ei todellakaan kaikki mahtunu istumaan, vaan osa oli käytävällä ja aulassa. Siellä on aika rento meininki ja kirkon jälkeen on aina kahvia ja jotain syötävää tarjolla ulkopuolella.

Täällä on nyt ihanan hiljasta ja rauhallista, ko Samoalaiset viikonloppuvieraat lähti. Ne oli täällä kaks yötä ja ekana yönä kukaan meistä ei saanu kunnolla nukuttua niitten takia, niin viime yönä sitte noudatettiin Jeesuksen ohjetta ihan kirjaimellisesti, eli "otettiin sänkymme ja käveltiin".

Wonderful Beautiful Glorious Matchless in every way

Okei yritämpäs jotain raapustaa tänne.

Öö no alotetaanpa vaikka matkasta tänne. Mulla oli välilaskut Lontoossa ja Los Angelesissa. Lontoossa mulla oli onneks aika paljon aikaa vaihtaa, koska en aluks tajunnu ollenkaan, että tarvin uuen boarding passin ja sitte ko viimein sen tajusin ja menin sitä hakemaan, niin se virkailija ei sitä mulle meinannukkaan antaa ja siinä meni jonku aikaa ennen ko asia tuli selväksi. Mutta sain sille kuitenki selitettyä, että olen uuessa seelannissa vain kolme kuukautta ja käyn välillä poissa ja tulen sitte takas ja sen takia mulla on paluulippu vasta heinäkuulle. Eikä se auttanu yhtään asiaa, että mulla on paluulippu kreikkaan, eikä suomeen.. Kyllä se kuitenki lupas antaa mulle boarding passin, mutta minun piti ensin käyä täyttämässä netissä viisumihakemus jenkkeihin.

Sitte pääsin onnellisesti lentokoneeseen, mikä oli ihan tuhottoman hieno! Kävelin suu ymmyrkäisenä business ja ykkös -luokkien läpi, ja sitte ko pääsin omalle paikalla tajusin, että siinä koneessa oli KYMMENEN penkkiä rivissä! Se oli ihan sairaan leveä ja jokaisella oli oma skriini, mistä sai kattoa elokuvia ja pelata pelejä ja kuunnella musiikkia yms. Joo on varmaan vanha juttu, mutta en ole tajunnu, että pitkien lentojen koneet on niin hienoja. Ja kaiken lisäksi siellä oli musiikkivalikoimassa Hillsong Unitedin uusin levy! Kaikkein siisteintä oli että sain istua ikkunapaikalle ja pystyin kattomaan mm. Jenkkejä yläilmoista ja näin Missouri joenki!

Minun viereen istu britti-poika ja me oltiin kummatki menossa aucklandiin, joten se istu losin vaihon jälkeenki minun vieressä. Se kysy multa, että miks olen menossa Uuteen Seelantiin ja ko kerroin, että menen oppimaan lisää Jumalasta, se oli vähän että lol ja selvästi vähän osaa ottavasti naureskeli mulle. Mutta sitte se sano, että hällä on pari kristittyä kaveria, mutta että se ei oikein ymmärrä niitten uskoa, ko niillä on vain sikana kaikkia sääntöjä. Ja se alko kyselemään multa minun uskosta ja oli tosi siistiä päästä kertomaan sille kaikkea ja sitte sillä lopulta selvästi muuttu asenne, ko se tajus, että se on oikeasti aika iso juttu, eikä vain tyyliin yks minun harrastuksista. Ja sillä oli ihan semmonen kuva, että usko tulee listan kanssa, missä kerrotaan mitkä kaikki asiat on kiellettyjä, mutta eihän se niin ole. Se tulee vapauen kanssa.

Aucklandiin ko pääsin, niin piti taas käyä tuhannet passintarkastukset läpi ja, ko olin menossa hakemaan laukkuani tuli kuulutus, jossa sanottiin minun nimi, mutta en kuullu mitään muuta, ko oman nimeni. Ja minun takaa tuli se minun vierustoveri, mutta sekään ei ollu erottanu siitä kuulutuksesta muuta, ko minun nimen ja olin ihan että äää mitähän siinä oli, mutta en kuitenkaan voinu tehä asian eteen hirveästi, ko piti hakea se laukku ja mennä vielä muutamat tarkastukset läpi ja minun piti mennä semmosesta erityistarkastuksesta, koska mulla oli vaelluskengät rinkassa.
 Viimein pääsin toiselle puolelle ja aloin tähyilemään jonku näköstä YWAM-kylttiä tai jotain sieltä ihmisten lomasta, mulla ei siis ollu hajuakaan, että miten se niitten vastaantuleminen käytännössä tapahtuu. Melkein heti minua vastaan tuli sellanen kivannäkönen paljain jaloin kulkeva tyttö, joka kysy olenko Tiina, mutta enpä ollu ja jatkoin harhailua ja yritin selvittää,että mitä siinä kuulutuksessa oli sanottu ja minua ohjailtiin eri paikkoihin, mutta ei niillä enää ollu se kuulutus tallessa. Sitte noin puolen tunnin harhailun jälkeen se sama tyttö tuli uuestaan ja kysy, että olenko varma etten ole tiina, että se ei tienny ääntääkö se sen oikein. Sitte tällä tytöllä soi puhelin ja mie jatkoin hortoilua,mutta yhtäkkiä se tuleeki minun takaa silleen "WAIT are you Katariina?" Ja sitte selvis, että koska täällä alko kaks DTS:sää samaan aikaan ja meitä oltiin hakemassa kentältä suunnilleen samaan aikaan, se toinen DTS oli ottanu väärän suomalaisen mukaan ja ne oli tajunnu sen vasta täällä basessa. Mutta joo se oli kuulemma tosi hyvä juttu ja sille naurettiin koko päivän, ko se toinen DTS vielä oli täällä.

Meitä on tällä kurssilla 10 oppilasta ja staffia on jonku verran ja suurin osa on semmosia, jotka on ite käyny DTS:sän aika vähän aikaa sitte ja halus heti mukaan tekemään tätä ja tosi mukavaa porukkaa kaikki!
Ja tosi monikulttuurista, mikä on kuulemma harvinaista jopa DTS:sään. Meistä taitaa vain alle viis olla Uusi Seelantilaisia ja niistäki suurin on Maoreja tai Tongan saarelta.
Tänään maanantaina meillä oli aamulla perinteinen Maorien tervetuliaisjuhla. Siis semmonen minkä ne teki meille. Se oli ihan älyttömän siisti! Ensin meän piti tehä semmonen jonon tapanen muodostelma ja meitä vastaan tuli yks näistä Maoreista taistelutanssien, pukeutuneena lannevaatteeseen ja sillä oli semmonen keppi millä se huito ja silmät oli tosi avanaisena ja pelottavan näkösenä, mutta me ei saatu kattoa häntä silmiin. Sen jälkeen me mentiin istumaan vastapäätä niitä, jotka toivotti meät tervetulleeksi ja piettiin puheita ja laulettiin ja aina välillä toisten piti seisoa yms. Laulettiin mm. Amazing Grace ja se oli tosi upean kuulosta, koska kaikki laulo omalla kielellään ja eri äänissä, voi että, meni kylmiä väreitä!

Tällä viikolla täällä on opettajana Derek Hawaijilta ja se on tosi mahtava tyyppi ja opettaa jotenki helposti ja hauskasti! jes!

Ois paljon kaikkea kerrottavaa, mutta ehkä jätän tällä kertaa tähän.

Ai niin. Me ei voia täällä pitää jenkki-huiveja, koska tuossa naapuri asuu joku jengi ja jenkkihuivillinen ihminen tulkittais jonku jengin jäseneksi ja se kaapattais . Etenki jos on sininen tai punanen huivi. Mutta ne kuulemma ihan mukavia, eikä niitä tarvi pelätä. Nämä on tehny niihin tuttavuutta vähän, ko kävi viemässä niille ruokaa, ko yks jengiläisistä kuoli. Mutta siltikkään ei kuulemma kannata iltasin kävellä yksikseen täällä.

                                          Los Angeles