Ilmassa On Syksyn Tuntua

Eilen oli eka päivä, ko oli oikeasti kylmä ja syksynen ilma. Aurinko paisto kyllä tosi lämpimästi, mutta tuuli oli kylmä. Varsinki ko käytiin Mangere vuorella ja huipulla tunnetusti tuulee.

Viime viikon opettajana meillä oli Winkie Pratney ja hänen poikansa William. Ja olipa kyllä mielenkiintonen viikko! Winkie tuli 17-vuotiaana uskoon ja oli sitä ennen kuulemma kunnon "ateisti-nörtti", niinkö hän ite itteään nimitti. Hän on kemisti ja tehny ihan mielettömästi tutkimuksia eri aiheista ja hällä oli niin paljon tietoa kaikesta, että näillä rusina-aivoilla oli välillä vähän vaikea pysyä perässä. Yhtenä päivänä he esitteli meille semmosen siistin kaiutinsysteemin, minkä voi liittää esim. ipodiin ja toisen pään melkein mille tahansa tasaselle pinnalle ja se laite muuttaa sen pinnan kaiuttimeksi! Se oli niin hauskaa, kokeiltiin vaikka mille eri pinnoille ja kaikkein parhaalta kuulosti kitara ja intiaanirumpu!

Lauantaina mentiin ekaa kertaa tutkailemaan Aucklandin keskustaa, mutta koska eletään täällä kiwi-ajassa, eli mikään ei koskaan ole ajallaan, meän lähtö viivästy ja meille ei lopulta jääny hirveästi aikaa olla siellä keskustassa. Ja myöhästyttiin vielä meän adventure-aktiviteetista, benji-hypystä. Onneks ne hyppyihmiset siellä oli joustavia ja meitä ootettiin, että kerettiin ryhmän mukaan.
 Hyppääminen oli jännittävää ja hermostunutta tärinää ei yhtään helpottanu se, että hyppypaikkaan oli aika pitkä matka kävellä. Hypättiin Auckland-sillalta noin 40 metrin korkeuesta. Kaikkein pahin hetki oli, ko piti kävellä sinne reunalle ja tiesi, että kohta pitää hypätä. Mutta sitte ko hyppäs ja tajus, että tässä sitä mennään, tuli valtava vapauen tunne ja vapaa puotus tuntu tosi pitkältä, vaikka eihän se oikeasti ole ko muutaman sekunnin! Se oli ihanaa ja olisin hypänny uuestaan vaikka heti! Mennäänki ehkä outreachin jälkeen hyppäämään uuestaan, koska saahaan hypätä kuuen kuukauen sisällä uuestaan puoleen hintaan.

Saatiin tosiaan tietää outreach-kohteemme ja mie olen menossa Kanadaan! Nyt se tuntuu niin selkeältä vaihtoeholta, mutta mulla meni puoltoista viikkoa, ennen ko viimein kuulin kunnolla, minne Jumala haluaa, että menen. Istuttiin Afun kans takapihalla ja minun olis pitäny viimistään edelliseen päivään mennessä kertoa, mihin olen menossa, mutta mulla ei vieläkään ollu mitään selkeää ajatusta. Päätettiin rukoilla ja kolmannella kerralla viimein kuulin, että "Kanada" ja mulle tuli myös mieleen, mitä yks meän liidereistä sano mulle aiemmin, että liidereillä on semmonen tunne, että kanadaan pitäis olla isompi ryhmä menossa. Pyyettiin kuitenki vielä vahvistusta, koska en halunnu luottaa vain noihin. Mentiin sisälle tarkistamaan Raamatusta, minkä kohan Afu oli saanu. Afu avas Raamattunsa ja katoin hänen Raamatun sivuja ja näin selkeän pienen kanadan lipun toisella sivulla ja olin, että mitä ihmettä. Menin lähemmäs kattomaan ja näin edelleen sen lipun siinä ja olin vain tosi hämmentyny, ko Afu ei millään lailla kommentoinu sitä. Sitte käännyin Raamattuun nähen oikein päin ja tajusin, että se oli kappaleen numero, mutta koska se oli punavalkonen, se näyttin minun silmiin ihan kanadan lipulta! Ja kappaleen nimi oli vielä "Ole kuuliainen johtajille", haha. Afu kerto sitte, minkä näyn se oli nähny minusta aiemmin. Mulla oli siinä näyssä valkonen mekko päällä ja pitkät hiukset ja olin astumassa veen pinnalle ja oli tosi rauhallista ja yhtäkkiä minun kasvojen ohi lensi vaahterapuun lehti. Kerrottiin tuo näky myös Jerrylle ja se sano, että Kanadassa on just joku taiteilija tehny kuvan, jossa pitkätukkanen nainen, jolla on valkonen mekko astuu veen pinnalle ja sen kasvojen ohi lentää vaahterapuun lehtiä ja niistä muodostuu sen mekon helma! Eli melkein just sama kuva, minkä Afu näki, eikä se tienny tuosta kuvasta mitään!
 Meillä on tosi hyvä tiimi koossa ja mennään pieneen intiaani-yhteisöön ja työskennellään varmaan pääasiassa lasten ja nuorten kanssa.

Täällä alkaa siis pikkuhiljaa ilmat viilenemään, vaikka tänään oliki taas tosi lämmin päivä. Mutta tänä vuonna syksy tulee kuulemma epätavallisen hitaasti ja kesä on ollu normaalia pitempi!
Kuulemisiin!